Tunteet

Mitä mahtavin ja samalla kamalin asia, että olemme tuntevia olentoja! Kun elämä tuntuu antavan parastaan, rakkauden, ilon ja onnen huuma saa meidät luonnolliseen ekstaasiin. Silloin kun elämä taas koettelee, ottaa pois kaiken sen huuman ja laittaa tilalle surua, vihaa ja kärsimystä, tuntuu kuin voimat loppuisivat ja helpompi olisi vain luovuttaa. Tässä tunteiden vuoristoradassa jotkut nauttivat onnen huumasta niin paljon, että yrittävät kynsin ja hampain pitäytyä siinä mielellään koko ajan. Tuloksetta. Toiset taas rakastavat valitusta niin kovasti, että ovat tehneet siitä itselleen tavan elää. Tämäkään ei palkitse. Sitten on vielä yksilöt, jotka ovat tehneet päätöksen siitä, että mikään ei enää tunnu miltään. Sattuu liikaa. Luullaan, että parempi on vaan kylmettää ja kovettaa itsensä tai hankkiutua poissaolevaksi joko fyysisesti, henkisesti tai molempina, niin voi säästyä tunteilta. Ei toimi. Voin luvata. Kaikki variaatiot näistä kolmesta ovat tietenkin myös käytettyjä, vaikka ainoa tie terveyteen on hyväksyä kulloinkin heräävät tunteet, ja suostua tuntemaan ne.

Sanonta: “This too shall pass.”, Tämäkin menee ohi., on hyvä pitää mielessä, kun elämässä valot ja varjot vaihtelevat. Hyviltä ja huonoilta tuntuvat tilanteet kannattaa tunnistaa ja sitten antaa niiden taas mennä. Yhtä varmasti kuin luonnossa paikkaansa vaihtavat kaksi voimaa, Pimeys ja Valo, Kylmä ja Kuuma, Paha ja Hyvä, Feminiini ja Maskuliini, yhtä varmasti ne vaihtavat myös paikkaansa meidän jokaisen elämässä, halusimmepa tai emme. Päivä seuraa yötä, aurinko sadetta ja ilo surua. Nämä vastakohdat tarvitaan, jotta tasapaino säilyy ja elämä jatkuu. Mitä tietoisemmin huomaamme sekä hyväksymme tämän vaihtelun, sitä mielekkäämmäksi voimme elämän kaikkine mausteineen kokea. Jos jäädään kiinni Mustaan tai Valkoiseen, siitä seuraa usein haasteita, jopa sairauksia. Sairauden tai haastavan elämäntilanteen voimakkuus määräytyy usein juuri sen mukaan, mitä varhaisemmassa vaiheessa toteamme ja huomaamme epätasapainon näiden kahden voiman välillä. Jos hakkaamme päätämme seinään siitäkin huolimatta, että se aiheuttaa kipua, pieni mustelma muuttuu ensin kuhmuksi ja kuhmu jonkun ajan kuluttua verta valuvaksi ruhjeeksi. Onneksi voimme tilanteen tiedostaessamme lopettaa kipua tuottavan tavan elää. Vaikka pitkään huonolta tuntuvaan suuntaan menneet asiat tai oireet eivät lopukaan kuin napista painaen, kipu helpottaa heti ainakin jonkun verran kun edes pysähtyy. Sanotaan, että tiedostaminen on muutoksen alku ja se toidellakin on ensimmäinen, ehkä jopa tärkein askel muutokseen lähtevällä tiellä.

Jos tunteita yrittää olla tuntematta henkisesti esimerkiksi täydelisen kontrollin, tai fyysisesti vaikkapa liiallisen kiireen ja työnteon tai päihteiden avulla, ne nostavat päätään kehollisina oireina. Otetaan esimerkiksi padottu suru: itkemättömät itkut alkavat tuntua Perinteisen Kiinalaisen Lääketieteen mukaan ahdistuksena usein rintakehän alueella, hengitysteiden ja sydämen alueen oireina. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun asiakkaani homeopaattisen konsultaation ja hoidon myötä ovat päässeet astmapiipuistaan eroon kokonaan, kun he ovat tiedostaneet tämän syvään suljetun surun ja itkeneet itkunsa ulos. He ovat samalla raivanneet tilaa hapelle. Kun ihminen uskaltaa kokea surunsa hän huomaa pian, että myös ilo alkaa tuntua enemmän ilolta. Jos luulemme sulkevamme elämästämme  pois pelkän surun tunteen tyyliin “Tein päätöksen, minähän en enää itke.”, suljemme yhtä varmasti pois myös ilon ja naurun. Sama toimiii myös käänteisesti; kun kutsumme itkua tulemaan esiin vaikkapa tietyn musiikin, elokuvan tai runouden myötä, kutsumme siinä samalla ns. sivutuotteena iloa elämäämme.  Nämä samaiset astmastaan vapautuneet henkilöt ovat kertoneet, kuinka he ovat alkaneet iloita enemmän ja aidommin.

Homeopaattisena Remedy-vinkkinä haluan mainita tässä yhteydessä Ignatian, joka on äärimmäisen tehokas ja paikallaanoleva valmiste tilanteessa, jossa ihminen kuulee yht’äkkisen suru-uutisen tai kokee menetyksen. Se on akuuttien sydänsurujen ykköslääke. Jos taas menetykset ovat olleet osa elämää jo pidempään, ehkä aivan lapsesta asti, tila on krooninen, ja silloin Natrium Muriaticum voi saada ihmeitä aikaan. Menetyksistä johtuvia oireiluja hoidetaan toki monien satojen eri valmisteiden avulla, ja parhaaseen lopputulokseen päästäänkin homeopaattisessa konsultaatiossa, jolloin tietoisuus tilasta lisääntyy ja muutoksista tulee pysyvämpiä.

Tunteiden täyteistä toukokuuta,

Marika

Kirjoittaja on klassinen homeopaatti, NLP Trainer, Rentoutusohjaaja, yksinkertaisuuden moninaisuutta rakastava elämän ihmettelijä ja kolmen lapsen äiti

Vastaanottoni Hämeenlinnassa ja Helsingissä, konsultaatiot myös Skypellä. Voit varata ajan marika.rita@homeopaattisi.fi, lisätietoja http://www.homeopaattisi.fi

 

Luota itseesi

Ystäväni kertoi minulle erään koulupäivän tapahtuman; Ekaluokkalainen, urhea, pieni miehenalku oli ollut välitunnilla pelaamassa jalkapalloa ja kuullut, kun eräs poika oli huutanut toiselle pojalle, ettei tämä osaa pelata palloa. Urhea pieni miehenalku oli mennyt huudetuksi tulleen pojan luo ja sanonut: “Luota itseesi.”. Poika oli vastannut tähän: “Kiitos.”.

Lapset ovat mestariopettajia. Pidän heitä äärimmäisen viisaina. Joskus tarvitaan vain kaksi pientä sanaa, ja toinen kiittää toista, aivan kuin häntä olisi muistutettu asiasta, jonka hän jo sisällään tiesi. Lapset elävät vahvasti sisäisestä viisaudestaan käsin, ja jo pienimmät, jotka eivät vielä käytä sanoja kommunikointiin ymmärtävät ja kertovat paljon, kun heille antaa tilaa ja on läsnä. Seitsemän-vuotias parhaimmillaan tietää, että tärkeintä on luottaa. Vastaukset ovat aina sisällämme. Kukaan toinen ei voi tulla uskottelemaan meille mitään itsestämme, jos emme anna tähän ajatuksissamme mahdollisuutta. Toki kuka vaan voi sanoa kenelle vaan, mitä vaan, mutta meidän ei tarvitse uskoa asiaa faktana, totuutena. Sanottu asia on vain ja ainoastaan jonkun toisen mielipide. Ja mielipiteitä riittää aina. Paljon!

Miksi sitten kannattaa olla tarkkana mitä ajattelee tai uskoo todeksi toisten sanomisista? Vähintäänkin siksi, että se, mitä ajattelemme vaikuttaa sanoihimme. Se taas mitä sanomme vaikuttaa tunnetilaamme, kehon asentoomme, koko olemukseemme.  Ja koko olemuksemme luonnollisesti vaikuttaa koko elämäämme. Kyse ei ole siis ihan vähäpätöisestä asiasta.  Jos ajattelet synkkiä pilviä, kiireistä liikenneruuhkaa, roskaista katua, kylmää, märkää ja pimeää tuulista säätä voit aika pian tuntea ajatuksesi kasvoistasi alkaen nopeasti koko kehossasi. Jos taas tuot ajatuksiisi kirkkaan taivaan, rennon lomapäivän, raikkaan juoman ja pehmeän, lämpöisen hiekan, tunnet myös pian, mitä nämä mielikuvat saavat kehossasi aikaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kun mietimme mikä olisi paras mahdollinen toimintatapa jossain henkilökohtaisessa tilanteessamme, saatamme lähteä etsimään vastausta ympäristöltämme; kavereilta, sukulaisilta, ammattihenkilöiltä, tutkimustuloksista.. ja usein ahdistumme, jos yritämme ratkaista asian näiltä tahoilta saamiemme vastausten mukaan. Se on kuin tekisi galluppia omasta elämästään. Suurella todennäköisyydellä, teit niin tai näin, puolet sanovat kyllä ja puolet ei. Tiedät varmasti sanonnan: kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää. Usein isoilta tuntuvien asioiden äärellä kannattaisi nukkua vähitäänkin yön yli, hengittää asian ja päätöksen teon kanssa. Olen kuullut myös sanottavan, että mitä nopeampia päätöksiä joku odottaa itsensä tai toisten tekevän, sitä enemmän asialla on tekemistä “Egon” kanssa. Egolla on aina kiire. Harvojen päätösten kanssa on oikeasti todella kiire, jos ei kyseessä ole tulipalo tai muu akuutti hengenvaara. Jos siis sinulta odotetaan isolta tuntuvan asian edessä nopeita päätöksiä, ota askel taaksepäin, odota, ja anna itsellesi aikaa. Asia kyllä kirkastuu, kunhan muistat hengittää. Luota itseesi. ❤

 

 

Mitä kuolema opettaa

Menetin parhaan ystäväni, läheisimmän ihmiseni, oman Äitini, kun olin juuri täyttänyt kolmekymmentä vuotta. Hänkin oli nuori, ei ehtinyt elää kuin viisikymmentäkolme -vuotiaaksi. Äitini kuoli liian nuorena jos minulta kysytään. Ei kysytty. Kuolema ei kysele.

Parhaimmillaan kuoleman kohtaaminen ja läheisen menettäminen muistuttaa meitä elämän yllättävyydestä. Asiat eivät ole itsestäänselviä. Pienistä hetkistä tulee kiitollisuudentäyteisiä. Jokaisen tapaamansa ihmisen alkaa tavata kuin viimeistä kertaa. Ei menettämisen pelosta vaan jälleennäkemisen ilosta. Yksinkertaisten asioiden arvostus kasvaa. Sitä havahtuu ymmärtämään mitä ‘Carpe Diem’ oikeasti tarkoittaa.

Äitini kuoleman myötä aloin tehdä elämässäni suuria muutoksia. Kaikki mikä tuntui olevan tietyllä tavalla vain, koska se oli jonkun muun mielestä oikein tai näytti toisten mielestä hyvältä, lähti ja jäi, jos se ei minusta itsestäni tuntunut aidosti hyvältä. Aloin pohtia elämääni teemalla: mitä jos eläisin enää kaksikymmentä vuotta, olisinko tehnyt kaiken niin kuin itse olisin halunnut? Olisinko toiminut oman sieluni viisaudesta käsin? Olisiko minulla ollut oikeasti hyvä olo illalla silmät sulkiessani? Jos vastaus jotain asiaa ajatellessani oli ei, aloin aktiivisesti muuttaa sitä. Muutokset sillä hetkellä sattuivat niin itseeni kuin läheisiinkin, mutta niin olisi myös sattunut, jos olisin jättänyt ne tekemättä. Kuten olen joissain aiemmissa kirjoituksissanikin maininnut, keho ei osta kompromisseja, ei ainakaan pitkäksi aikaa. Itselläni kädet (jotka ovat tekemistä varten) olivat se ruumiinosa ja mittari mistä näin, teinkö asioita hyvältä tuntuvaan suuntaan vai en, eli yritinkö tehdä mitä muut minulta odottivat ja halusivat. Käteni olivat kroonisesti haavoilla jos tein liikaa tai minulle sopimattomia asioita, jos elin itseäni vastaan. Ne olivat punaiset, kuin varoitusvärillä huomiotani herättämässä. Ja ne kutisivat tolkuttomasti. Niiden kanssa oli ärsyttävää olla. Vaan kuinka ollakaan kun muutin suuntaa ja tekemiseni alkoivat kulkea minulle miellyttävämpään suuntaan, käteni rauhoittuivat, vaalenivat ja haavat umpeutuivat. Iho parani, ja se oli kuin sinetti tietoon, että muutokset olivat kannattaneet.

Kuulin läheistenkin ihmisten kertovan minulle, että eihän noin voi elää. Ei voinut kuulemma ajatella, että mitä jos huomenna kuolee ja muuttaa sen pohjalta asioita. Minä taas ajattelin, että voi, ja niin tein, koska huomasin, että minulle ajatus toi valtavasti muutosvoimaa ja laittoi asiat minulle hyvältä tuntuviin mittasuhteisiin. Uskon siihen, että kun yksilöllä on aidosti hyvä olla omassa elämässään, se säteilee myös jokaiseen ympärilläolevaan. Näin hyvästä olosta alkaa muotoutua kollektiivista hyvää oloa. Hyvää elämää.

Kun vastaanotollani olen kysynyt ihmisiltä, mitä tekisit, jos sinulla olisi kuukausi aikaa elää, moni on alkanut itkeä ja todennut, että en ainakaan sitä, mitä nyt teen. Olen aika varma siitä, että jokaiselle ihmiselle on olemassa juuri se oma kutsumus, missio, elämäntehtävä, miksi kukakin nyt haluaa sitä kutsua. Mitä aiemmin missionsa tunnistaa ja alkaa elää sitä elämässään todeksi, sitä syvemmän merkityksen jokainen päivä saa. Ei tarvitse enää odottaa viikonloppua, lomaa tai eläkettä, kun jokaisessa päivässä voi kokea saman merkityksen, kuin olisi jo ‘vapaalla’. Kun ihminen toteuttaa itselleen merkitykselliseltä tuntuvaa tehtävää, tekee sitä mistä nauttii, työ ei tunnu enää työltä. Se on kuin harrastus, josta bonuksena saa palkan. En ihan äkkiä keksi palkitsevampaa tapaa kuluttaa aikaansa.

Minulle kuolema ja suru – yksinä tärkeimmistä opettajistani – opettivat elämän ja ilon. Paradoksit. Ah!

“And, when you want something, all the universe conspires in helping you to achieve it.”  -Paulo Coelho, The Alchemist

“A boat is safe in the harbor. But this is not the purpose of a boat.” -Paulo Coelho

 

Homeopatia kotiensiapuna, love it!

Jokainen, joka on herännyt jonkinlaiseen särkyyn havahtuneen, itkevän lapsen tai lemmikin kanssa tietää, miten huolestunut ja avutonkin olo itsen siinä hetkessä valtaa. Sama tilanne on tietenkin silloin, jos herää johonkin omaan kiputilaansa. Kolmen lapsen kanssa kolmentoistavuoden ajan eläneenä voin kertoa, että näitä tilanteita on kohdalleni osunut joitakin. Voin myös vannoa, että mikään ei ole siinä hetkessä ollut palkitsevampaa kuin saada todeta kuinka lapsi tai itse on voinut oikein valitun homeopaattisen valmisteen saatuaan nukahtaa jo muutamien minuuttien kuluessa  parantavaan uneen, ja on aamulla saanut herätä tervehtyneenä. Niinä hetkinä tämä hoitomuoto on tuntunut varsinaiselta ihmeeltä! Tuntuu tosin usein muulloinkin. ; )

Homeopaattisesta näkökulmasta katsottuna on ainoastaan hyvä asia, jos ja kun ihminen pystyy kehittää itselleen flunssan tai vatsataudin kerran tai pari vuodessa. Se on kuin Joulu tai Juhannus-siivous keholle. Vielä parempi on, jos hän saa nostettua kunnollisen, korkeankin kuumeen pöpön pois polttamista varten. Se on merkki hyvästä elinvoimasta eli siitä, että keho on tarpeeksi vahva parantamaan itsensä. Flunssa ei siis jää viikoiksi tai pahimmillaan kuukausiksi vellomaan päälle vaan keho polttaa bakteerin tai viruksen tehokkaasti esimerkiksi viikon sisään tai nopeamminkin pois. Näin ollen kun tauti on perusteellisesti saatu läpikäytyä luonnollisella tavalla, kemikaaleilla paranemisprosessia häiritsemättä, keho on vastustuskykyisempi seuraavalla kerralla samoihin “tunkeilijoihin” törmätessään.

Viimeisimpinä muistoina tällaisista yöheräilyistä tulee mieleeni tilanne, jossa nuorin vauvani, noin kuuden kuukauden ikäisenä oli mennyt aivan rauhallisena nukkumaan ihan niin kuin aina, mutta heräsi noin tunnin päästä kirkumaan täyttä kipuitkua. Hänen oli kehossaan selvästi vaikea olla ja hän tunki nyrkkejään suuhunsa, joten yhdistin tilan pian hampaiden puhkeamiseen. Muistin homeopaattisen Chamomilla-valmisteen, joka on usein ja menestyksekkäästi käytetty hampaidentulokipuihin. Annoin hänelle yhden rakeen, ja kun se oli ollut hänen suussaan oikeasti(!) noin kolmen minuutin ajan, hän rentoutui sylissäni, painoi silmänsä kiinni ja nukahti. Olin aivan ihmeissäni vaikka tiedän homeopatian tehokkuuden, en taas muistanut enkä vaan voinut käsittää kuinka se voi akuutisti vaikuttaa niin nopeasti ja tehokkaasti, mutta se voi. Vauva nukkui siitä eteenpäin rauhassa. Samoin me muut.

Toinen samankaltainen tilanne oli noin kuusi-vuotiaani kanssa, joka oli mennyt täysin terveenä nukkumaan, mutta heräsi yöllä aivan tulikuumana itkien ja raivoten pää punaisena, koska hänen korvaansa sattui niin paljon. Mikään ei auttanut, joten päädyin Homeopatia-kirjojeni äärelle. Hetken tilannetta tutkittuani päädyin antamaan hänelle Belladonna–nimistä valmistetta, joka on äärimmäisen tehokas yht’äkkiä yöllä ilmestyviin varsinkin oikeanpuoleisiin korvakipuhin. Korkea kuume sopi myös hyvin tähän oirekuvaan. Sylissä ja sängyssään siihen asti rimpuillut ja raivonnut lapsi, jolle mikään ei ollut ollut helpottava tekijä rauhoittui kuin taikasauvan heilautuksesta ja pyysi rauhallisesti päästä takaisin nukkumaan. Aamulla kuume oli pois, eikä lapsi edes muistanut kuinka kipeä korva oli yöllä ollut. Opintoihini siihen asti skeptisesti suhtautunut isänsä oli tilan nopeasta ja konkreettisesta muutoksesta niin ällistynyt, että totesi silloin ensimmäistä kertaa sen olevan “ihan hyvä asia”, että aloin opiskella homeopatiaa.

Kolmas tilanne, jonka muistan hyvin viime loppukesältä oli kun taas yöllä, kyllä, keskimmäinen lapseni heräsi keho aivan täynnä punaisia läiskiä, jotka kutisivat kamalasti. Oireilu näytti aivan nokkosrokolta, urtikarialta. Hän ei pystynyt nukkua kutinasta johtuen, ja tuli siksi pyytämään “Äiti olisiko sulla jotain homeopaattista?”. (Ihan parasta muuten kun lapset itse tietävät mikä heitä oikeasti auttaa!) Noh, ihon kunnosta johtuen ja edellisiä lomapäiviä läpikäyden päädyimme lopputulemaan, että hän oli todennäköisesti altistunut sinilevälle eilisellä uintireissullaan. Kun poika sai homeopaattista valmistetta, nimeltä Urtica Urens (valmistettu nokkosesta) kutina lakkasi ja iho vaaleni kokonaan muutamassa tunnissa. Poika ihan nauroi ääneen kun huomasi hillitömän kutinan helpottavan. Onnea!

Näitä tilanteita on useita, tässä päällimmäisinä mieleeni tulleet.

Koska homeopatia perustuu parantamismekanismiltaan samanlaikaltaisuuden laille (Similia similibus curantur eli samankaltainen parantaa samankaltaisen), täytyy siis satojen mahdollisten lääkeinevalmisteiden joukosta löytää se, joka aiheuttaisi terveelle ne oireet, mitkä se parantaa potensoimismenetelmän (alkuperäinen aine laimennetaan ja ravistetaan tietyn kaavan mukaan) jälkeen sairaalta. Tästä syystä mainitsemani valmisteet eivät siis toimi jokaiseen korvatulehdukseen, ihottumaan tai hammasitkuun. Ne toimivat silloin, jos oirekuva viittaa kyseisiin lääkeaineikuviin. Oirekokonaisuuden tulee siis täsmätä lääkeainekuvaan mahdollisimman monelta osin. Onneksi jo 36:n lääkeainevalmisteen joukosta voi homeopaattisesta kotiensiapupaketista löytää yleisimpiin äkillisesti alkaviin akuutteihin oireiluihin avun. Näitä Basic-paketteja myydään mm. Hämeenlinnan Tori Apteekissa ja Helsingin PUR Hyvinvointikaupassa. Järjestän kursseja, joilla pakkauksen sisältöä oppii akuutisti perhepiirissä käyttämään. Kun tämänkaltaisia paranemiskokemuksia saa itse perheensä kanssa todistaa, tuohon pakettiin suhtautuu suurella kiitollisuudella, kunnioituksella ja kiinnostuksella. Just love it ❤

#homeopaattinenkotiensiapu #homeopaattisimarikarita #homeopatiakotiensiapukurssi #Similiasimilibuscurantur  #akuuttihomeopatia #homeopatiatoimii #jutslovehomeopathy

Intohimo, Visio, Toiminta

Oletko joskus halunnut saavuttaa jotain tulen palavasti? Entä kuinka sitten kävikään, saavutitko sen? Intohimo asioita kohtaan, joita syvästi haluamme toteuttaa ei valitettavasti yksinään riitä, vaikka se ensimmäinen askel matkalla voittoon onkin. Sen lisäksi tarvitaan visio eli näkemys halutusta lopputulemasta SEKÄ toiminta, mieluiten päivittäin tapahtuva, jotta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen päästään.

Kun monet korkeatasoiset kilpailut voittanut kilpajuoksija kerran satutti itsensä niin pahasti, että lääkäri joutui toteamaan, ettei hän koskaan enää voisi juosta saati sitten kilpailla, oli kansan ihmetys mitä suurin, kun samainen kilpajuoksija kuitenkin vuosien tauon jälkeen taas kerran osallistui juoksukilpailuihin ja voitti oman sarjansa. Kun häneltä kysyttiin kuinka ihmeessä osallistuminen ja VOITTO olivat tulleet hänelle kaikesta huolimatta uudestaan mahdollisiksi hän kiteytti “reseptinsä” näihin kolmeen sanaan; tarvittiin “passion, vision and action”.

Intohimo kertoo siitä, että sydän on mukana kun teemme haluamaamme asiaa. Tämä on tietysti parasta mitä tiedämme, koska sydämen ääntä kuunnellessamme aika unohtuu, sydän tuntuu laulavan ja koko kehon valtaa valtava hyvän olon tunne. Vaikka tietäisimme mitä kohtaan sydämemme palaa, mutta emme tee asian eteen mitään, lopputulemaksi jää pelkkä nolla. Kun taas lisäämme intohimon kohteeseemme näkemyksen ihannetilanteesta tulevaisuudessamme, alkaa reitti jo hieman hahmottua. Kuitenkaan tämäkään ei vielä riitä muuta kuin vahvaan turhautumisen tunteeseen, ellemme ala ottaa konkreettisia askeleita sydämemme hiljaa kuiskaavaan suuntaan. Tarvitaan siis todellinen toiminta, ja tässä vaiheessa monelle tulee juuri se vahvin stoppi. Nimittäin syy, miksi monet jäävät toimimattomuuden vangeiksi on se, että he alkavat kuunnella mielen selostuksia siitä, miksi toimintaa ei kuitenkaan kannata aloittaa. Tätä ‘järjen ääntä’ myös lähipiiri alkaa usein vahvistaa: “Eihän tuossa ole mitää järkeä!” “Oletko nyt varmasti miettinyt…?” “Olisit vaan järkevä ja…”. Meidän mielemme, tämä nk. järjen ääni ottaa vallan erittäin mielellään. Se keksii satoja tekosyitä, miksi toiminta kannattaa jättää. Ja mikä pahinta, tämä järjen ääni on kuin huutoa ja sydämen ääni enemmänkin kuin hento kuiskaus, jonka ääni tuntuu helposti jäävän järjen huudon alle. Paras lopputulos syntyy kuitenkin siitä, kun järki ja sydän; aivot ja keho pystyvät alkaa toimia sopusoinnussa yhdessä. Molemmilla on paikkansa, mutta kummallekaan ei kannata antaa yliotetta, vaan tunnistaessaan nämä kaksi ääntä, niihin kannattaa suhtautua tasavertaisesti. Tämä edesauttaa myös terveyttä.

Suosittelen sydämeni pohjasta Sinun tunnistavan mitä kohtaan oma sydämesi palaa (iso tai pieni juttu, ei väliä ja mitä ‘hullumpi’ juttu, sen parempi 😀 ), miten näet eläväsi tämän unelmasi todeksi jossain kohtaa tulevaisuudessasi JA kaikista tärkeintä: ALA TOIMIA SEN ETEEN! Kirjoita paperille tavoitetilastasi, pilko tavoitteesi osiin, nimeä välitavoitteet, tee kirje, lue kirja, soita puhelu, täytä hakemus, osta tarvikkeita, lähde lenkille – mitä vaan, kunhan voit aloittaa toiminnan jo tänään tai viimeistään huomenna. Ja toimi jatkossakin unelmasi eteen säännöllisesti. Näin tulet yht’äkkiä huomaamaan, että sinä teit sen. Pidä silloin juhlat ja muista juhlia myös jokaista välietappia!!

Toivon Sinulle Intohimon, Vision ja Toiminnan täyteistä Uutta Vuotta 2017,

Marika

Stop it!

On aika lopetella tätä vuotta. Alkamassa on vuoden viimeinen kuukausi.  Numerologisesti elämme lopettamisen vuotta, numeroa yhdeksän (2+0+1+6=9), joka edustaa juuri sitä, että asioille, jotka eivät enää sellaisinaan palvele, on aika laittaa stoppi. Voit muistella sinun vuottasi 2007, jolloin edellisen kerran elettiin ysi-vuotta. Mitä silloin lopetit? Mitä asioita tuli tiensä päähän ja onko samoja teemoja uudelleen esillä ehkä tänäkin vuonna? Samankaltaisina tai jopa aivan samanlaisina? Usein asiat, jotka olemme ajatelleet jättää taaksemme löytävät jotain kautta uuden muodon ja ovat elämässämme taas jonkun ajan kuluttua esillä, mutta parhaimmillaan jotain niissä on muuttunut, jollain lailla jalostunut. Silloin lopettaminen saattaa tällä kerralla tapahtua jopa astetta helpommin.

Ensi vuosi 2017 taas numerologisesti kuvastaa numeroa kymmenen, jolla on samat ominaisuudet kuin numerolla yksi. Ykkönen on uuden alun numero ja muistuttaa meitä siitä, että kun jotain vanhaa loppuu, jotain uutta pääsee alkamaan. Luonnossakin tyhjiö aina täyttyy. Kuitenkin lopettamiseen liittyy usein sattumista.  Tätä lopettamisen tuskaa kuvaa hyvin esimerkiksi raskauden loppuminen synnytykseen. Silti koettu kipu  katoaa kuin taianomaisesti mitä suurimmassa määrin heti, kun syliinsä on saanut Uuden Elämän! Samalla kun olemme kipeältä tuntuvan lopettamisen äärellä, on hyvä pitää mielessä tämä toivoa antava ajatus uudesta alusta.

Vaikka siis tiedostamme lopettamisen tarpeemme, saatamme silti pitää kynsin ja hampain kiinni oireistamme, itseämme satuttavista ajatuksistamme tai tuhoa aikaansaavasta käytöksestämme. Emme halua päästää irti jostain vanhasta, kun emme tiedä mitä uutta on tulossa tilalle, vaikka uusi tuleva olisi kuinka upeaa tahansa. Eräs minulle hyvin läheinen ja tärkeä, ‘rebell’ -tyyppinen opettajani näytti luokallemme kerran  youtube-videon, joka löytyy yhä nimellä “Stop it”. Tässä klipissä pointtina on juuri se, kuinka ongelman äärelle päästyään ihminen voi valita joko jatkaa totutulla tavalla tai lopettaa se. Kun joku toinen henkilö kehottaa meitä  lopettamiseen, se voi tuntua tylyltä ja jopa brutaalilta (vrt.videon sisältö 😀 ), sillä mielen tai kehon oireilu tuntuu niin tutulta, että se antaa tuttuudessaan turvaa vaikka ei palvelisikaan elämäämme sen suuremmassa mittakaavassa. Lopettamisen päätös onkin ainoastaan mahdollisuus tehdä itse, koska vasta oman motivaation löydyttyä uuteen alkuun pääsy on paljon varmempaa. Oma äitini, joka oli yksi viisaimmista koskaan tuntemistani naisista sanoi joskus osuvasti: “Tuttu helvetti tuntuu usein paremmalta kuin tuntematon paratiisi.” Niinpä! Onneksi voimme itse valita, ja kantaa vastuumme valintojemme lopputulemista.

Jatka tai lopeta -up to you!

Marika

“Everything that has a beginning has an ending. Make your peace with that and all will be well.” -Buddha

 

 

 

Kaikki tiet vievät Roomaan

Kun tullaan t-risteykseen, tilanteeseen, jossa on vaikea valita alkaako kulkea oikealle vai vasemmalle moni pysähtyy. Tuntuu turvallisemmalta jäädä paikoillen, kun ei tiedä kumpi tie olisi se “oikea”. Usein onkin hyvä pysähtyä, kuullostella sisäistä viisauttaan ja tunnustella niin kauan kuin hyvältä tuntuu mihin suuntaan jatkaa, mutta pitkäksi aikaa paikoilleen jääminen pysäyttää energian. Sairastuttaa. Tilanne alkaa tuntua tukalalta. Kuulin joskus vertauksen, joka varsinkin meidän suomalaisten on helppo ymmärtää; muutoksen edessä istumme kuin kuumassa saunassa, josta lähdemme ulos vasta, kun olemme tukahtumassa kuumuuteen. Mitä pidemmälle sietokykyämme kuumuuden suhteen venytämme, sitä vakavammat saattavat olla seuraamukset. Sydän joutuu koville. Olisi parempi astuaa uuteen tuntemattomaan vielä, kun tilanne on edes siedettävä.

Miksi sitten jumitamme vaikka olo ei tunnu enää hyvältä? Monella tämä saattaa johtua siitä, että pelkää epäonnistuvansa. Todellisuudessa epäonnistumista ei ole olemassakaan, on vain lopputulema. Kokemus siitä miten jokin asia ei toimi. Ja silloin, kun ei tiedä mitä haluaa, kannattaa valita sillä hetkellä edes se vähän paremmalta tuntuva, kiinnostavampi tie. Jos se ei osoittaudukaan parhaaksi mahdolliseksi, tuo se mukanaan vähintäänkin kokemuksen ja tiedon siitä, mitä EI halua. Näin rajaamalla pois sitä mitä emme halua, alkaa jossain vaiheessa kirkastua se, mitä sitten haluamme.

Kroonisten sairauksien synnyssä on monta kertaa taustalla sama asia; pysähtynyt energia, jumiutuminen vanhaan, toimimattomaan kuonaan, koska pelko jarruttaa liikettä. Esimerkiksi suru, jonka ei olla annettu tulla ulos, saattaa laukaista astman (Kiinalaisen lääketieteen mukaan keuhkojen alueella pidämme padottua surua). Pitkään sisällä pidetty vihaisuus ja ärtymys saattavat kehittää ärtyneen suolen oireyhtymän. Liika ajattelu, järkeily ja sydämen äänen hiljentäminen saattaa aiheuttaa migreenin. Keho on niin viisas! Se yrittää aina oireiden kautta herättää meidät huomaamaan missä mättää, mitä kannattaisi muuttaa, mikä asia elämässämme ei ole tasapainossa. Jos oireet, nämä tärkeiden viestien tuojat hiljennetään esim. särkylääkkeillä ja jatketaan vaan samaan malliin vallitsevasta tilanteesta välittämättä, keho nostaa ääntään, panokset kovenevat ja oireet muuttuvat vakavammiksi.

Homeopaattisessa konsultaatiossa kuulen usein ihmisten toteavan, että: “Wau! Enpä ole ikinä ennen itseäni näin monelta kantilta pohtinut.” Psykofyysinen yhteys on melkein aina todella looginen kunhan sen itse oivaltaa. Ei ole sattumaa mikä kehonosa kenelläkin oireilee ja miten. Kun kehon oireita ja niitä kuvauksia mitä oireistaan käyttää, alkaa avata ja ymmärtää, tulee todellisen ‘Heurekan’ äärelle. Ja mikä parasta; oivallus on aina ensimmäinen askel muutokseen! Lisäksi on tärkeää antaa itselleen lupa alkaa purkaa kehon ja tunteiden patoutunutta kuonaa ulos. Tuntea ne tunteet mitä tilanteeseen liittyy sekä muuttaa suhtautumistaan asioihin. Sisäinen muutos ajaa hienovaraisesti myös ulkoiseen muutokseen, keho ja mieli ovat yhtä. Kaikki tiet vievät Roomaan ja matkalla ollaan jo perillä, mutta matka on sitä antoisampi, mitä paremmassa kunnossa kulkuväline, oma itse on.

Hyvää matkaa,

Marika

“I see my path, but I don’t know where it leads. Not knowing where I’m going is what inspires me to travel it.” Rosalia de Castro

“I haven’t failed. I just found 10 000 ways that didn’t work.” Thomas Edison, the inventor of the light bulb

 

Ei-tekemisen voima

Onko sinulle kiinalaisen filosofian käsite Wu-Wei, teottoman teon toiminta tuttu? Englanniksi se on käännetty ‘non acting’, ‘non doing’. Se voi kuullostaa laiskuudelta, mutta sitä se ei ole. Kyse on ennemminkin luonnonmukaisesta tavasta antaa asioiden tapahtua kuin itsestään, parhaalla mahdollisella tavallaan, ilman riuhtomista ja väkisin vääntämistä. Luonnossa veden tapa virrata kuvaa tätä hyvin. Keväinen vesipuro, joka avaa tippuneista lehdistä muodostuneita tukkeutumia, itsestään, ilman yritystä, toimii tämän periaatteen mukaan. Wu-Wei inspiroi minua vahvasti, ja aina kun valitsen suhtautua asioihin sen pohjalta, minut valtaa rauha ja luottamus. Joku viisas on joskus sanonut, että: “Haastavan asian edessä, tee parhaasi, ja mene sitten kahville. On suurta rohkeutta istua kahvilla.” Tässä on kyse samasta asiasta. Teoton teko ei siis tarkoita sitä, että ei tekisi mitään, vaan sitä, että tekee voitavansa kussakin hetkessä ja astuu sen jälkeen sivuun luotten parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Usein luullaan virheellisesti, että meidän pitää hirveästi nähdä vaivaa asioiden eteen, tempoa ja kontrolloida. Luullaan, että mitä enemmän yritämme tehdä, hallita tilannetta ja ottaa vastuullemme lopputulemat, toisten reaktiot ja mitä niistä seuraa, sitä paremmin kaikki menee. Mutta ei.  Jokainen on itse vastuussa omista reaktioistaan. Riittää, että hoitaa oman osansa. Helposti sanotaan tai kuullaan: “Sinä teet minut onnelliseksi / surulliseksi / vihaiseksi.”. Mahdotonta. Jokainen tekee itse itsestään kussakin hetkessä onnellisen, surullisen, vihaisen… omien ajatustensa kautta. Se miltä itsestä tuntuu herää siitä, mitä ajattelee toisen sanomisesta tai tavasta toimia. Se mitä ajattelee, nousee taas senhetkisen maailmankuvan ja kokemusten pohjalta. Onneksi se tiedetään jo, että ajatuksen voima on suuri, ja mitä enemmän omista ajatuksistaan on tietoinen, sitä paremmin omasta olostaan pystyy ottaa vastuun itselleen, astua sivuun kun on sen aika. Näin toimien voi lisätä luonnonmukaisella tavalla oman rauhan ja omavoimaisuuden tunnetta sekä terveyttään.

Homeopatian käytössä näkyy teottoman teon toiminta myös hyvin, sillä se sysää kehon parantamaan itse itsensä, luonnostaan. Virtaavan veden tavoin homeopatia aktivoi kehon puhdistamaan niin fyysistä kuin psyykkistäkin kuonaa ulos ja se perustuu nimenomaan kehon oman viisauden kunnioittamiseen. Kehoa ja mieltä ei lähdetä väkisin vääntämään kuntoon, vaan klassisen homeopatian prinsiippien mukaan sille annetaan pienin mahdollinen annos (homeopaattisissa valmisteissa usein jäljellä enää nanopartikkeleita alkuperäistä aineesta, josta valmiste valmistettu), joka on kuin pehmeä tönäisy, mikä  laittaa ruostuneen auton taas liikkeelle. Liikkeelle lähtö ja liike, joka tapahtuu kuin itsestään on terveyttä.

Flowta,

Marika Rita

Kirjoittaja on klassinen homeopaatti, NLP Trainer, Rentoutusohjaaja, yksinkertaisuuden moninaisuutta rakastava elämän ihmettelijä ja kolmen lapsen äiti

Vastaanottoni Hämeenlinnassa ja Helsingissä, konsultaatiot myös Skypellä. Voit varata ajan marika.rita@homeopaattisi.fi, lisätietoja http://www.homeopaattisi.fi

 

“Everything that happens, happens at the only possible time it can happen, and it is always at exactly the right time. We cannot get to an appointment before we arrive—or after. It is only at the instant of our arrival that we can arrive, and that is always at exactly the right moment, the perfect moment, the only possible moment.” – Wu Wei, I Ching Wisdom

“Doing nothing can sometimes be the most effective form of action.” – Kevin Kwan

 

 

Vahva ehkä

Luet blogiani, jossa ytimenä on pyhä yksinkertaisuus sekä ikuisesti varma epävarmuus. Tykkään allaolevasta Taoistisesta tarinasta, jossa epävarmuus kiteytyy sanaan: “Ehkä.”. Tarinan innoittamana tämä blogini sai nimen. Rakas ystäväni, jonka elämäntilanne muutama kuukausi sitten muuttui kertaheitolla, odottamatta, silmänräpäyksessä aivan totaalisen kokonaan vastasi minulle tapahtuman jälkeen, kun kysyin täysin arkisen kysymyksen: “Vastaukseni on vahva ehkä.”. Aloimme nauraa. Tiesimme molemmat, että se oli sopivin vastaus tällä hetkellä. Ja niinhän se on, että meillä ei ole kuin tämä hetki. Eilinen meni jo, huomisesta ei tiedetä. Hengitetään siis nyt. Tässä hetkessä. Se riittää. Nyt on näin, kohta – en enää tiedä. Nyt jaksan, kohta ehkä en. Nyt olen lopen uupunut, hetken päästä ehkä haluan taas jo liikkeelle. Ehkä-sanan aito ymmärrys ja huojentava voima jokapäiväisessä tilanteessa.

Ydinteemoja blogissani ovat lisäksi yksilöllisyys ja kokonaisvaltaisuus. Olen rakastunut upeaan hoitomuotoon, jossa nämä kaksi asiaa yhdistyvät; Homeopatiaan. Se tapahtui jo melkein kolmekymentä vuotta sitten, kun sain ensimmäiset kosketukseni siihen omien paranemiskokemuksien kautta. Opiskeluni ammattihomeopaatiksi alkoi kahdekan vuotta sitten, mutta se kiehtoo minua kuin uutena tuttavuutena edelleen yksinkeraisena, monipuolisena, yksilön ja kokonaisuuden huomioivana hoitotieteenä.

Näillä sivuilla aion jakaa omia kokemuksiani homeopatian käytöstä ja oivalluksiani elämästä. Itse saan myös hetki hetkeltä huomata, kuinka elämä kantaa. Kuinka kaikki hetket ja tilanteet pitävät huolen itsestään. Miksi siis lisätä asioihin sen suurempia tulkintoja tai uskomuksia. Kaikki muuttuu kuitenkin koko ajan, joten vaikka joku asia tuntuisi nyt epäonnelta, se voi olla huomisen onni. Ja sama toisinpäin. Tilanteisiin tai hetkiin ei kannata jäädä kiinni, koska vain muutos on pysyvää. Jo luonto näyttää meille sen. Yksikään puu, pensas, kukka, kasvi, eläin eikä ihminen ole sama kuin se oli viime vuonna tähän aikaan. Eikä tarvitse ollakaan. Asiat muuttuvat ja uskallan väittää, että se, joka on tämän kanssa ok, pääsee helpommalla kuin se, joka yrittää sinnitellä vastaan, pitää kiinni vanhasta ja estää muutoksen tapahtumista. Elämä on nyt. Let’s go with the flow!

Kirjoitanko lisää, Ehkä ; )

Marika

Taoist Story

“There was an old farmer who had worked his crops for many years. One day his horse ran away. Upon hearing the news, his neighbors came to visit. “Such bad luck,” they said sympathetically. 

“Maybe,” the farmer replied. The next morning the horse returned, bringing with it three other wild horses. “How wonderful,” the neighbors exclaimed.

“Maybe,” replied the old man. The following day, his son tried to ride one of the untamed horses, was thrown, and broke his leg. The neighbors again came to offer their sympathy on his misfortune. “Maybe,” answered the farmer. The day after, military officials came to the village to draft young men into the army. Seeing that the son’s leg was broken, they passed him by. The neighbors congratulated the farmer on how well things had turned out. “Maybe,” said the farmer.” 

First blog post

This is your very first post. Click the Edit link to modify or delete it, or start a new post. If you like, use this post to tell readers why you started this blog and what you plan to do with it.